saksaa

Muutama asia saksankielestä. Heti Saksaan muutettuani aloitin intensiivisen saksan kurssin. Sitä oli 7 kuukauden ajan noin 6 tuntia päivässä. Päälle tuli sitten vielä kotiläksyt, jotka tein tunnollisesti. Kurssilla opin muutamia sääntöjä, kuten nyt vaikka sen, että vieraasta kielestä saksaan lainattujen sanojen artikkeli on das. Tämä sääntö toimi kurssin aikana opittuihin sanoihin todella hyvin ja pääsin jopa jonkun kerran loistamaan tietäessäni oikein artikkelin, jonka tuleva anoppini taas veikkasi väärin. Kurssin jälkeen täällä oikeassa maailmassa selvisi, että tällaiset vieraasta kielestä kaapatut sanat saavat usein artikkelin saksankielisen sanan mukaan. Näissä tapauksissa artikkeli voi siis olla mitä tahansa. Ai kurjuus, miten raastavaa olikin huomata, että sääntö ei toiminutkaan kuin silloin ja tällöin. 

Lisäksi olen aina tuskaillut verbien etuliitteiden kanssa. Ab, an, aus, auf, be, ein, hin, mit, ver, zer, zurück... Siis miten kukaan on voinut keksiä jotain niinkin älytöntä? Ja sitten kun vielä osa näistä etuliitteistä on eriäviä ja osa pysyy verbissä kiinni. Vielä kun muistaisi milloin oli mitenkin päin. Alkuperäinen verbi muuttaa etuliitteen myötä merkitystään, joskus hyvinkin paljon. Ver- etuliitteelle huomasin jossain vaiheessa kivan säännön. Etuliite muuttaa alkuperäisen verbin merkityksen päinvastaiseksi: verlaufen, verfahren, verkaufen, vertippen... Ja sitten huomasinkin, että se toimii vain joskus. 

Saksankielessä on myös paljon kaunista. Se kauneus on tullut ennen kaikkea kielenymmärtämisen kautta. Mielestäni ehdottomasti kaunein saksankielen sana on Friedhof, varmastikin merkityksensä takia. Hauskoja sanoja on myös paljon, vaikkapa kaputtreparieren, verschlimmbessern...

Sanat, joita vältän, koska ne eivät vain taivu suussani, sisältävät yleensä yhdistelmän erilaisia ässiä, kuten Schüsselchen. Jotain aivan kamalaa. On kuitenkin sanottava, että mun aksentti on saamieni kommenttien mukaan melkein olematon. Tietenkin se riippuu sanoista, jotkut ovat vaikeampi lausua. Ja niitä vältän parhaani mukaan.

Ja pitäisköhän kuitenkin vielä mainita ne artikkelit. Jo se pelkkä käsite, että sanoilla on suku, on vaikeaa käsittää. Englannissakin menee he ja she sekaisin. Yritä siinä sitten sisäistää sanojen sukuja ja muistaa ne vielä viikon päästä. Kaiken kukkuraksi tulee vielä ammattinimikkeet sukupuolesta riippuen. Nehän pitää samantien mainita molemmat, että olisi tasa-arvoista. Ja sitten pitää keksiä uusia sanoja, jotka ovat neutraaleja, kuten vaikkapa Studierende... Joku raja?

ps. Tiedän, suomi on paljon vaikeampaa, mutta ei mennä nyt siihen ollenkaan.

piha

Takapihalla vihertää jo vähän joka puolella. Odotan jo innolla kesän vadelmasatoa! Saisikohan sitä tänä vuonna enemmän kuin yhden tai kaksi rasiaa pakkaseen... Kun ne makoisat vatut tuppaa menemään parempiin suihin alta aikayksikön. 

Omenapuukin on jo kovin vihreä, mutta en saanut siitä hyvää kuvaa vastavaloon. Aitana meillä on joku pensas, jonka lehdet lakastuu talven aikana, mutta suurin osa jää vielä pensaaseen. Aita on siis pitkälle kevääseen ruskea ja siten ihan hirvittävän ruma. Muutama vihreä lehti on kuitenkin jo puhjennut, joten eiköhän se taas siitä. Muutama näistä pensaista on myös kuollut, ilmeisesti muurahaisten juuristoon tekemä pesä on kuivattanut pensaat. Tilalle ostetiin muutama laakerikirsikkapensas, tykkään niistä enemmän, vaikka niitä onkin vähän joka puolella täällä meillä päin. Viikonloppuna pitää poiketa baumarktiin ja hankkia jonkinlaista tehoainetta muurahaisia vastaan, ettei näille juuri hankituille pensaille käy samalla tavalla kuin entisille. Olemme muuten viherpeukaloineet pihassamme hyvin vähän, osittain se johtuu siitäkin, että en halua tunkea sinne liikaa kasveja. Pääosin kuitenkin siitä, että minulla ei ole ollut aikaa hoitaa pihaa. Pihassa on jo sinertävä hortensia (alla) ja ihanasti syksyllä kukkiva punainen krysanteemi. Lisäksi kaksi muuta kukkivaa pensasta, joita en tunne. Tämä ehkä jo kertoo siitä, miten perillä olen piha-asioissa... 

Itse olemme laittaneet vain pienen ruusupensaan, jonka saimme tuparilahjaksi. 

Kämppämme edellinen asukas oli jättänyt pihan täysin hoitamatta, ja meidän käydessämme kämppää katsomassa, oli piha voikukkien valloittama eikä ruohoa näkynyt juuri missään. Taloyhtiö poisti voikukat, tai yritti ainakin, ja kylvi uuden ruohon. Nätisti se alkuun kasvoikin, mutta nyt pihassa on jo lukuisia voikukkia. Olen yrittänyt niitä poistaa, mutta siihenhän kuluu vaan ihan järkyttävästi aikaa ja hermoja, eikä niitä kaikkia juuria saa kuitenkaan pois. No, periksi ei anneta. 

Kaikista pikkuvioista huolimatta oma takapiha on ihana, varsinkin tällaisena aurinkoisena päivänä, jolloin voi jäädä kotiin tekemään etäpäivää ja nauttia marjasmoothieta artikkelien lukemisen lomassa...

finnensiedlung

Kävimme joku aika sitten kävelyllä Finnensiedlungin alueella. Asuinalueen historia tunnetaan huonosti, mutta todennäköisesti nimi tulee rakennusmateriaalien kautta, jotka ovat peräisin Suomesta. Asuinaluetta on alettu rakentaa 1944, mahdollisesti osittain pakkotyönä, ja siihen kuuluu kuvassa olevan paritalon kaltaisia taloja 158 kpl. Aluksi alueelle muuttivat Kölnin vanhankaupungin pommituksissa kotinsa menettäneet, ja nykyisin talot ovat yksityisomistuksessa. Finnensiedlung on kulttuurihistoriallisesti suojattu alue ja se on suurin puutaloalue Kölnissä.

takaisin sorvin ääreen

Elossa ollaan! Ja takaisin kotona, tai tarkemmin sanottuna töissä. Pahoittelen hiljaisuutta, mutta nyt on reissaaminen hetkeksi tauolla, ja on aika palata takaisin töiden (ja blogin) pariin. Tällä hetkellä istun 67 sivuisen artikkelin äärellä. Artikkelini arvostelija (kuulostaapa tuo sana kovin kriittiseltä, mutta lienee kuitenkin oikea suomennos?) vinkkasi sen minulle. Mielenkiintoista tekstiä, vaikka tuo sivujen määrä vähän hirvittääkin. Eniten lukemista häiritsee ehkä kuitenkin tuo kaunis sää ulkona. Voikukat on jo bongattu.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Palasin reissusta siis jo viikonloppuna, mutta meille muutti heti saman tien uusi asukas. Me otettiin nimittäin appivanhempien kissa meille, kun he muuttivat talostaan pois. He muuten lähtevät tässä loppukeväästä/alkukesästä purjehtimaan, suuntana Välimeri näin aluksi Sen takia kotitalo ei ole enää tarpeellinen. Kissan kotiuttaminen on siis vienyt jonkin verran aikaa, mutta se on sujunut silti aika hyvin. Taloyhtiön mukaan kissaa ei saisi päästää ulos, mutta ei kissaa, joka on viimeisten 12 vuoden aikana päässyt kulkemaan ulos miten tahtoo, voi pitää pelkästään sisällä. Tänään lähden siis aiemmin töistä kotiin, että kissa pääsee ulos. Ja tulee toivottavasti takaisin vielä ennen nukkumaanmenoa! Olisiko kellään ideoita miten opettaa kissalle kotiintuloajat? No, eiköhän se siitä opi, kun ruoka on kuitenkin sisällä.

ps. Seuraava reissuhan on jo tietenkin suunnitteilla, kohteena on tällä kertaa Kööpenhamina, jossa en olekaan ennen käynyt!

työ- ja turistimatkailua

Viimeisten parin viikon sisällä olen matkustanut kerran toiselle puolelle Saksaa ja kahteen naapurimaahan. Toisessa näistä olen edelleen. Alla olevien kuvien perusteella on varmaankin aika helppo arvata missä naapurimaassa ja kaupungissa tällä hetkellä sijaitsen. Tulin tänne työmatkalle, mutta käytin tilaisuuden hyväksi ja matkustin muutaman päivän etuajassa, että jää aikaa turisteiluunkin..

Muista reissuista, ainakin pääsiäisen minilomasta, tarkemmin myöhemmin.