En tiennytkään että tällekin perhetyypille löytyy nimi: fifo - flying in, flying out. Mies siis lentää usein aikaisin maanantaiaamuna jonnekin päin Saksaa, joskus myös Saksan ulkopuolelle, ja tulee torstai-iltana takaisin. Hänen työnsä on projektiluontoista, milloin minkäkin asiakkaan luona. Projektit kestävät usein kolmisen kuukautta, joskus niihin tulee jatkoa, joskus ne loppuvatkin kesken kun asiakas sanoo, että tämä riittää. Viikolla mies tekee myös lähes poikkeuksetta erittäin pitkää päivää, yhteydenpito ei siis aina onnistu ainakaan niin usein kuin toivoisi. Toistaalta, kun mies on kuitenkin poissa, ei ne pitkät päivät niin haittaa. Mitäpä sitä mies tekisi yksin hotellissa illalla?
Ennen lomaa mies oli projektissa, joka oli pitkä ja aivan liian raskas. Ja tämä oli viereisessä kaupungissa. Tarkoittaen sitä, että hän tuli viikollakin kotiin yöksi. Nimenomaan vain yöksi, koska monena viikkona emme nähneet toisiamme hereillä vaikka hän kotona nukkuikin, niin pitkiä päiviä hän teki. Viikonloput ovat sentään pysyneet viikonloppuina, eli silloin ei töitä tehdä. Neljän viikon loma tuli kuitenkin tarpeeseen.
Ensi viikolla mies aloittaa taas uudessa projektissa, tällä kertaa Hampurissa. Projektista on odotettavissa huomattavasti edellistä rennompi, tosin ns. normaalitkin päivät mieheni työssä ovat 12 tuntisia useampana päivänä viikosta. Projektin on tarkoitus kestää nimittäin jouluun asti. Ehkä tällä kertaa pääsen kuitenkin hänen luonaan kyläilemään. Firma maksaa nimittäin viikonlopun hotelliyöt jos siten vältetään 2 lentoa.
Miten tuollaisessa työssä sitten jaksaa? No ei kovin hyvin eikä varsinkaan kauaa. Raskas työ tuntuu monen kohdalla tarvitsevan myös raskaat huvit. Vaihtuvuus on suurta, hyvin usein kuulee miehen kollegoista, jotka vaihtavat työpaikkaa. Harva tekee tuota työtä montaa vuotta peräkkäin, noin viitisen vuotta tuntuu olevan maksimi. Mutta on niitä perheellisiäkin. Niissä mies tuskin kovin usein näkee lapsiaan.
