vorfreude ist die schönste freude

Parasta lomissa, sekä monissa muissakin tapahtumissa, on suunnitteluvaihe. Silloin ollaan innostuneita ja tuskin maltetaan odottaa. Kun se itse hetki tai loma sitten koittaakin, niin se on yleensä lyhyt ja pian ohi. Suunnitteluvaiheen voi pitkittää huomattavasti pitemmäksi, joten siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Innostun kovin helposti asioista, mutta en ole kovin maltillinen, joka on vähän huono yhdistelmä. Tekisi nimittäin nyt jo alkaa pakkaamaan Alppeja varten! Lauantaina saatiin muutama asia hankittua, joten tässä päivitetty ja täydennetty hankintalista:

- rinkat: 1 x 40 l, 1 x 55 l

- villaisia vaellussukkia 3 x naisten, 3 x miesten

- aurinkolasit, kategoria 3

- housut x2

- shortsit x2 

- miesten kevyt kuoritakki

- miesten fleece

- villaisia t-paitoja (ja teknisiä t-paitoja?) 

- ohut sisäpussi makuupussiin 

- vaellussauvat x 2 

- nopeasti kuivuva pieni pyyhe x 2

Oman rinkkani tilasin lopulta netistä, kun kaupasta ei löytynyt naisten versiota haluamastani mallista. Vaellussauvat olivat ihan hirvittävän kalliit, mutta ne ovat välttämättömät. Halvemmat mallit eivät sopineet kummallekaan käteen, ja nuo sauvat ovat kuitenkin pitkäikäiset, niihin saa varaosia, sekä niitä voi käyttää myös lasketteluun! Sama pätee housujen ja villaisten t-paitojen kanssa, ne sopivat mainiosti myös lasketteluun. 

Lisäksi olen lukenut lisää etappikuvauksia ja katsellut vuorilla sijaitsevien mökkien sivuja. 

Lomia on tässä tulossa itseasiassa useita, joten ilon aiheita riittää. Tuleva torstai on täällä vapaapäivä, ja silloin lähdemme pitkäksi viikonlopuksi purjehtimaan. Appivanhemmat starttasivat juuri menneenä viikonloppuna ja me ajamme ensin Calaisiin, jossa heidät tapaamme. Sitten purjehdimme kanaalin yli Englantiin! Ehkä olisi fiksua alkaa pakkaamaan tätä reissua varten :-) Ensi viikon puolivälissä lähden puolestaan viikoksi Suomeen, jossa juhlitaan polttareitani! Tarkemmin ottaen vuorossa on polttarit, osa kaksi. Osa yksi eli Saksan polttarit olivat muutama viikko ennen häitä. Nyt melkein 6 kuukautta häiden jälkeen on Suomen polttareitten aika. Ja arvaatte varmaan - odotan jo innolla! 

ostoslista

Reissuun valmistautumisen yksi tärkeä osa on varusteiden hankinta. Onneksi netistä löytyy paljon pakkauslistoja Alppien ylitystä varten. Minulla on jo jonkin verran ulkoiluvarusteita, mutta esimerkiksi sopivia, mukavia vaellushousuja ei löydy kaapista. Vaelluskengät sentään löytyy molemmilta. 

Ostoslistamme näyttää siis nyt alkuun tältä: 

- rinkka x2 n. 40l

- villaisia vaellussukkia 3xnaisten, 3xmiesten

- aurinkolasit

- housut x2

- shortsit x2 (mahdollisesti ostetaan housut, joissa irroitettavat lahkeet)

- miesten kevyt kuoritakki

- villaisia t-paitoja ja teknisiä t-paitoja 

- ohut sisäpussi makuupussiin 

Onneksi mulla onkin jo Globetrotterin kanta-asiakaskortti. Sinne lauantaina - freu!

Yksi erittäin iso kysymys on vielä mietittävänä: haluanko kantaa järkkäriäni (painaa n. 1kg) koko matkan vai ostetaanko pieni, laadukkaita kuvia ottava pokkari. Nikonilla olisi tarjolla tähän tarkoitukseen enemmän kuin sopiva pokkari, jota olen himoinnut jo siitä lähtien kun se tuli markkinoille. Se on veden-, iskun- ja pakkasenkestävä, siinä on GPS, maailmankartta, ja tietenkin HD-laatuinen videokuvaus. Omassa järkkärissäni kun ei ole videokuvausta. Mutta en tiedä pystynkö jättämään järkkärini kotiin, sillä saa niin hyviä kuvia ettei pokkari ikinä pysty samaan.

häämatkan suunnittelua

Häämatkan suunnittelu otti viime viikonloppuna suuren askeleen eteenpäin, kun aloimme selvittämään majoitusvaihtoehtoja ja hotellia kohteessa, sekä miettiä tarkemmin missä lomapäivinä olemme. Me mentiin naimisiin jo joulukuussa, mutta häämatka jäi myöhempään ajankohtaan, koska ensin piti viettää joululomat. Ne sujuivatkin kivasti Alpeilla lasketellen, joten mehän saadaan tässä oikeastaan kaksi häämatkaa. Lomat on nyt anottu ja saatu elo-syyskuun vaihteeseen, yhteensä vajaa 4 viikkoa. 

Ihan alun perin oma ehdotukseni häämatkakohteeksi oli Mount Everestin base camp. Se ei saanut miehessäni kovin innostuneita kiljahduksia aikaiseksi, joten aloimme miettiä jotain kaukaisempaa kohdetta, jossa olisi mukavasti monipuolista tekemistä, mutta myös rentoutumismahdollisuus. Suosikkikohteeksi valikoitui Mauritius, jossa oli tarjolla aktiviteetteja, kaunista luontoa, meri ja ranta. Mietimme kuitenkin muitakin vaihtoehtoja ja mieheni idea Alppien ylityksestä sai minut innostumaan. Jokunen tuttu on myös jo ylittänyt Alpit, joten jonkin verran olemme tulevasta haasteesta jo kuulleet. Meitä innosti erityisesti se, että pääsisimme aktiiviselle lomalle, jossa on henkeäsalpaavia maisemia ja haasteita. Tärkeää on sekin, että voimme jälkeen päin sanoa oikeasti tehneemmekin jotakin. 

Alpit aiomme ylittää klassista E5-reittiä Oberstdorfista Meraniin. Voi olla, että poikkeamme reitiltä joitakin kertoja tai tahditamme reitit hieman eri tavalla, koska aiomme myös yöpyä alhaalla laaksossa Gasthauseissa tai hotelleissa. Klassinen reitti on suunniteltu 6 päivälle, ilman välipäiviä. Joitakin etappeja tehdään bussilla tai taksilla laaksossa, jossa matka menisi muuten niin hitaasti. Mekin varmasti joitakin pätkiä menemme julkisilla, mutta aiomme myös pitää välipäiviä niin että Alppien ylitykseen menee kokonaisuudessaan maksimissaan kaksi viikkoa. Jotain alla olevan tapaista on odotettavissa:

kuva

kuva

 kuva

 kuva

 Mahdankohan nähdä matkalla myös alppitähden...

Wikipedian kuva

Ylityksen jälkeen onkin sitten aika rentoutua ja palautua. Olisikohan siihen Gardajärveä parempaa paikkaa tarjolla? Sinne me siis suuntaamme vielä noin viikoksi loman loppupuolella. 

Saa nähdä miten meidän käy. Odotan jo innolla!

kupliva viikonloppu

Viikonloppuna juhlittiin ystävän polttareita. Suuntasimme kohti Ahr-joen laaksoa, jossa on useita Rotweinwanderwegin etappeja. Altenahrissa kävelimme kauniissa maisemissa, mutta hieman epävakaassa säässä. Kun olimme päässeet ensimmäisessä kuvassa keskellä olevan mäen päälle, pyyhkäisi ylitsemme rankka sadekuuro kovine tuulineen. Siinä meni sateenvarjot rikki, mutta aika kuivina me silti säilyimme kun siirryimme pitelemään sadetta raunioihin hieman alemmaksi. Kun kuuro oli mennyt ohi, jatkoimme matkaa ja pian paistoikin taas aurinko. Illalla olimme Reinin rannalla kuohuviinijuhlilla ja maistelimme monia eri kuplaviinejä. Harmiksemme emme löytäneet yhtä hyvää kuplivaa kuin viime vuonna sattumalta ensimmäisellä yrityksellä Kölnin viiniviikoilta. Lempikuohuviinimme pysyy edelleen Weingut Römerin puolikuivassa Riesling kuohuviinissä. Sunnuntaina rentouduimme kylpylässä kauniissa Wiesbadenissa ja söimme vielä ennen paluumatkaa parsaa. Itse otin kylkeen kuhaa ja se oli kyllä hyvää. Morsian sai pakuumatkalla vielä vastailla erilaisiin kysymyksiin liittyen tulevaan aviomieheensä ja heidän suhteeseensa. Siinä tuli meille muillekin kivoja muistoja mieleen, kun mietittiin kunkin yhteistä taivalta ja romantiikkaa. Oma mieheni yllätti minut kerran, kun hän avasikin yllättäen minun ulko-oveni asuessani vielä Suomessa. Puhuimme samaan aikaan puhelimessa kun hän käveli Turun bussiasemalta minun luokseni, luulin että hän oli matkalla kotikaupungissaan suomentunnilta kotiin. Yhtäkkiä hän avasikin minun oveni (hänellä oli avain) ja oli siinä minun nenäni edessä. Olin niin onnellinen hänen järjestämästään yllätyksestä. Vieläkin hymyilyttää. 

rettet den feierabend!

Tämä aihe on nyt pyörinyt mielessäni niin kauan, että se on viimein raapustettava 'paperille'. Tästä tulee giganttipostaus, josta lienee hyvä varoittaa heti näin alkuun. Luin joku aika sitten Sternistä (07/2013) jutun "Rettet den Feierabend", jossa kerrottiin nykypäivän työkulttuurin hektisyydestä ja vaativuudesta. Jutussa mainittiin muutama esimerkki henkilöistä, jotka ennen tekivät töitä lähes koko valveilla olonsa ajan ja jotka lopulta paloivat loppuun tai joutuivat hidastamaan tahtia terveydellisistä syistä (esim. masennus). He eivät ennen osanneet viettää vapaailtoja, eivätkä arvostaneet vapaa-aikaa tai ymmärtäneet sen tarpeellisuutta. Osaa ajoi myös intohimo työtä kohtaan ja se, että he nauttivat työstä. Töitä pitää tehdä yhä enemmän, paremmin ja nopeammin. Aina pitää olla tavoitettavissa,  joillakin aloilla myös vapaa-ajalla, mutta toisaalta jatkuva viestien ja yhteydenottojen tulva myös häiritsee työntekoa. Usein vain murto-osa saapuvista sähköposteista on työn kannalta relevantteja. Joillakin työpaikoilla työntekijät jopa kilpailevat uupumuksellaan. Heiltä kuulee sankarillisia kertomuksia maratonikokouksista, yötöistä, sähköpostitulvasta ja multitaskingista.

Monet ihmiset, varmasti myös osittain vapaa-ajallaan, kärsivät informaatiotulvasta. Toisin kuin liika syöminen tai liikunta, jotka näkyvät joko vyötäröllä tai tuntuvat lihaskipuna, eivät aivot reagoi yhtä nopeasti informaatiotulvaan. Seuraukset ilmenevät vasta myöhemmin, kun on jo liian myöhäistä. Jutussa haastateltu psykologi toteaa, että työntekijä, joka viettää työpaikalla enemmän kuin 8 tuntia, vahingoittaa itseään henkisesti ja fyysisesti, oman luovuutensa lisäksi. Tällaisia työntekijöitä tulisi rangaista vähentämällä ylityöt palkasta. Tärkeintä olisi oppia vapaa-ajan tärkeys ja tätä varten tulisi tietenkin osata lopettaa työnteko ja sanoa, tämä päivä on pulkassa. Jutun mukaan saksalaiset eivät osaa rentoutua eivätkä rauhoittua.

Uupumus ja masennus ovat nimenomaan suoraa seurausta menestyvän talouden, kuten Saksan, toiminnasta. Vaikka työ on harvoin ainoa syy burnoutille, se tulee kalliiksi työnantajalle. Ei kuitenkaan niin kalliiksi, että työnantajat sijoittaisivat riittävästi ennalta ehkäisevään toimintaan. Monet työnantajat tarjoavat erilaista ohjelmaa tai kursseja, mutta ne eivät ole todellisia ratkaisuja. Työpaikalla ei huomata, että  muutokset tulisi tehdä juuri siellä.

Mitä siis tehdä? 
Työpaikoilla tarvitaan henkistä työsuojelua. Samoin kuin työpaikalla on esim. melua, myrkkyjä, fyysistä rasitusta ja ergonomiaa koskevat määräykset, tarvitaan sääntelyä myös henkiselle rasitukselle. Esimerkkinä jutussa käytetään Tanskaa, jossa työn rasittavuus voidaan arvioida, työntekijän niin halutessa. Arviointiin osallistuu edustajat sekä työantajan että työntekijöiden puolelta ja työpaikkalääkäri. He arvioivat tilanteen, jolloin selviää onko työ todella niin rasittavaa kuin työntekijä sen kokee, vai onko ehkä kyse siitä, että työntekijällä ei ole tarvittavia valmiuksia työhön.

Jokainen tarvitsee sisäisen ammattiliittolaisen, joka huolehtii siitä, että töitä ei tule tehtyä liikaa. Ei liian tarkkaa vahtia, vaan enemminkin ystävän, joka on hyväntahtoinen ja antaa vinkkejä. Riittää, jos sähköpostit tarkistaa kahdesti päivässä. Jos on tehtävä illalla töitä, niin aika on hyvä rajata etukäteen. iPad ei ole sänkykaveri. Raskaan projektin jälkeen on hyvä ottaa pari vapaapäivää, vaikka niistä joutuisi  taistelemaan pomon kanssa. Hyvin tehdystä työstä kannattaa palkita itsensä ja saavutuksia juhlia. Vapaa-aikaa ei pidä suunnitella täyteen, vaan silloin tehdään jotain työn vastapainoksi. Sunnuntaille ei kannata suunnitella mitään, vaan tehdä jotain spontaanisti fiiliksen mukaan. 

vierashuone ojennukseen

Vierashuoneeseen saatiin kolme ikealaista kirjahyllyä, jotka perimme appivanhempien kodista.  Kirjahyllyihin mahtui kaikki mitä pitikin ja vielä jäi vähän tilaakin. (On siis mentävä taas kirjaostoksille!) Vierashuoneessa oli ennen minun Lundia-hyllyni, mutta se joutui nyt kellariin. Vaikka pidän puusta yli kaiken, ei sitä voi olla liikaa. 

Meidän parkettilattia on aika levoton ja kellertävä, joten sen kanssa pitää olla jotain rauhoittavaa. Kuten valkoista. Vierashuoneessa oli myös meidän toinen Expedit, joka siirrettiin pois olohuoneesta viemästä tilaa. Se saatiin nopeasti myytyä Ebayn kautta. Seuraava hankinta vierashuoneeseen on sohvasänky. Sitä odotellessa vieraat saavat nukkua paksulla ilmapatjalla, joka on omasta mielestäni todella hyvä nukkua ja ehdoton kakkosvaihtoehto oman sängyn jälkeen.

Vierashuoneessa möllöttävät vielä mieheni Flötottot, ihanat siniset ja punaiset. Niistä löytyy parikin lipastoa, joista toinen kuvassa. Lisäksi kaksi vaatekaappia, sinisenä ja kaksi pientä pöytää/hyllyä. Väri ei ole ainoa joka häiritsee, vaatekaapit ovat kovin matalat (n. 150cm). Laadukkaathan ne ovat, mutta värit eivät kovin suuria intohimoja herätä. Mies sai kuitenkin ylipuhuttua säilyttämään ne, meidän tuleville lapsille. 

maanantai

Joskus on hyvä ottaa hieman rennommin, ja roikkua vaikka takapihan riipputuolissa nauttien auringonpaisteesta ja 24 asteesta. 

vappu!

Vappua vietettiin kovin saksalais-suomalaisissa tunnelmissa. Vappuaatto oli saksalainen: katsottiin Mestareitten liigan välieräottelua. Vapunpäivää juhlittiin sitten suomalaisesti: piknik, perunasalaattia, lihapullia, simaa, mölkkyä, kuohuviiniä, lisää mölkkyä, saaristolaisleipää, lohta, juustoa, mantelikakkua sekä tietenkin serpentiiniä ja yo-lakki. Ja tämä kaikki mahtavassa suomalaisessa ja vähän saksalaisessakin seurassa! Aurinko pilkotti välillä pilvien välistä niin, että välillä tuli ihan kuuma. 

ps. Oli niin kivaa, että kuvat tietenkin unohtui...