tehokasta

Kotona on saatu paljon kaikenlaista aikaiseksi muutaman viime viikonlopun aikana. Ensinnäkin kellarivarasto saatiin vihdoin ja viimein (2 vuotta muutosta) järjestykseen! Wohoo! Sinne ostettiin 4 hyllyä sekä työtaso. Nyt on laatikot ja tavarat hyllyssä helposti otettavissa. Talvirenkaille hankittiin myös sellainen pyörillä varustettu säilytysteline, kun ne olisivat muuten niin hankalasti liikuteltavissa ja koko ajan tiellä. Vanhaa tavaraa lähti kiertoon, mm. "vanhat" (edelliseen kämppään uutena ostetut) keittiön yläkaapit muuttivat miehen veljen opiskelijakämppään. Mahtavaa. Samaan osoitteeseen hävisi myös vanha sohva vierashuoneesta sekä ex-sohvapöytä saatiin vihdoin vietyä kirppikselle. 

Kylppäriin tehtiin koneitten vaihto. Meidän edellinen kone oli miehen mummon kautta saatu, jossa oli pyykinpesukone ja kuivausrumpu samassa. Se oli hyvä ja kätevä. Nyt saimmekin (ennakko)perintönä miehen toisilta isovanhemmilta Mielen kokonaisen puolivuotta vanhan pesukoneen sekä puolitoista vuotta vanhan kuivausrummun. Meillä ollut vanha kone muutti samaisen miehen veljen luokse ja me perustettiin pesutorni. Meidän piti sijoittaa "vain" koneiden väliin tulevaan väliosaan sekä kuivausrummun kanteen, joka oli kadonnut. Kumpikin osa maksoi hieman alle satasen (!), onhan sentään Miele kyseessä... Mutta kyllä nyt kelpaa. 

Kylppäristä menetettiin tornin takia säilytystilaa, koska meillä oli ennen pesukoneen päällä kaappi. Mutta otettiin kellarista viimeinen vanha keittiökaappi ja laitettiin siihen jalat ja sahataan vielä keittiön työtason ylijäämäpalasta siihen taso. 

Ennakkoperintönä saatiin myös teekannu ja puinen Aachener Printen -laatikko (asuttiin ennen Aachenissa) sekä lastentuoli, joka on ollut miehen äidin käytössä lapsena. Se oli todella hyvässä kunnossa, paitsi siinä alunperin olleet käsinojat puuttuivat kokonaan. Mutta kukapa nyt sellaisia tarvitsisi.

enää 3 viikkoa

kuva

kotijuttuja

Tilaamamme kiitoskortit saapuivat viimein (tai siis ne tuli jo reilu viikko sitten mutta saan nyt viimein tästä aiheesta kirjoitettua) ja niistä tuli juuri sellaiset kuin toivoimmekin. Voin siis lämpimästi suositella Cartelandia eteenpäin. Heidän valikoimansa on suuri, mutta me halusimme hyvin simppelit kortit ja sellaiset saimme. Kortit on jo lähetetty vieraille ja suurin osa on myös jo päässyt perillekin.

Keksin viimein kivan idean, miten saan tuliaishiekat näytille ja samalla vapautuivat (kylläkin harvat) kukkavaasini niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Enää puuttuu ne kukat, kröhöm. Pullon kylkeen sai vielä paikannimenkin, että pääsee rehvastelamaan miten hienoissa, kylläkin harvoissa, paikoissa olen käynyt. Oi, miksi en raahannut Tyynenmeren rannalta Ocean Beachiltä (San Francisco) hiekkaa kotiin? (Tuon Islannin hiekan raahasi kotiin muuten ihanan auttavainen siskoni, kiitos hänelle!)

Koko heinäkuun on ollut täällä ihan hirvittävän kuuma. Viime viikollakin oli useampana päivänä yli 30° ja kotonakin alkoi olla jo niin tuskaisen kuuma ja huono happi, että muutamana aamuna heräsin päänsärkyyn. Siksipä eilinen 24 asteen lämpötila tuntui itseasiassa kylmältä. Aurinkokaan ei päivällä paistanut, joten tuntui kovin artikselta. Mainittakoon, että todellisuudessa mun mukavuusalue rajoituu siihen 25°, jos on alle on liian kylmä, jos on yli on liian lämmin. Mutta silti kaiken sen kuumuuden jälkeen oli ihana saada viilennystä ja sadettakin. Samalla pääsin jatkamaan aiemmin aloittamaani peittoprojektia.

yhdet häät ja neljät hautajaiset

Ei ole alkuvuosi mennyt niin kuin leffassa. Yhdet häät on juhlittu, mutta vastineeksi neljä ihmistä sekä suomalaisesta että saksalaisesta ystävä- ja sukulaispiiristäni on kuollut. Kaksi mummoa ja kaksi isää. Yhdet hautajaiset olivat jo tammikuussa, jolloin hautasimme rakkaan mummoni. Kukkalaitteeseen pyysimme siskoni kanssa valkoisia liljoja ja freesioita. Samoja kauniita kukkia, joita minulla oli hääkimpussani. Mummo lepää nyt papan vieressä ison puun alla. Luin silloin haudalla Eeva Kilven kauniin runon

Kun mummot kuolevat, 

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja ne humisevat lastenlastensa yllä

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Molemmat mummot kuolivat vanhuuden tuomien sairauksien väsyttäminä, ja heidän poismenonsa on niin luonnollista kuin se vain voi olla. Mutta ne isät. Vielä ei ole isien aika. 

The life of the dead 

is placed on the memories of the living. 

The love you gave in life 

keeps people alive beyond their time. 

Anyone who was given love

will always live on in another's heart.

- Cicero

ihana sunnuntai

Eilen ostetun aurinkovarjon alla on mukava istua eikä tule liian kuuma. Odotan innolla ensi viikkoa, jolloin säät pysyvät ennusteiden mukaan ihanan aurinkoisina ja lämpiminä. Pääsen nauttimaan varjosta oikein kunnolla!

Eilen saatiin viimein tilattua kuvataulu yhdestä hääkuvastamme. Se on muutaman päivän päästä valmis ja käyn sen varmasti heti miten hakemassa. Kuvataulu teetetään nimittäin ihan työpaikkani lähellä. Taulu ripustetaan makuuhuoneen seinälle. 

Ja juuri äsken tilasin viimein kiitoskortit! Vain seitsemän kuukautta häitten jälkeen... No ompahan sentään lisätä niihin uutisia, joista varmasti moni häävieras ilahtuu. Niistä myöhemmin lisää.

ei mene niin kuin Strömsössä

Mä olen viimein suostunut myöntämään itselleni, että olen ihan hirvittävän huono samaan valmista. Olen kova innostumaan asioista, joista ehkä vain murto-osa pääsee toteutusvaiheeseen. Jään aina pohtimaan enkä osaa päättää. Vielä minimaalisempi osa oikeasti valmistuu.

Esimerkkejä löytyy useampia...

Olohuoneen verhot. Ostin kankaan jouluna 2011 Suomesta. Toinen verho on vieläkin ompelematta, toinen on mystisesti valmistunut.

Sohvapöytä. Siitä puuttuu toinen kerros maalia. Varsinkin toisella puolella on kohtia, jotka näyttävät siltä kuin eivät olisi maalia nähneetkään... Lisäksi alunperin aiottiin laittaa paksu lasi päälle, mutta huomattiinkin että mittatilatun lasin hankkiminen ei ole ihan helppoa eikä halpaa. Tämä on odottanut vasta keväästä, joten vielä ei ole mikään kiire. Ei varmaan tarvitse mainita, että minun osuus tästä pöydästä oli vain tuo maalaaminen, mies teki kaiken muun. No se itse idea oli minun. Tai siis netistähän sekin on alunperin.

Keittiön laskosverhot. Niistä puuttuu oikean pituisen rimat sekä kiinnitys narulle. Verhot "valmistuivat" viime vuoden elokuussa. Ajatuksena oli ostaa purjeveneistä löytyvän pienen knaapin kaltainen kiinnike.

Tauluton seinä. Me ei pitkään aikaan päästy kompromissiin siitä, mitä olohuoneen ja makuuhuoneen seinille laitetaan. Mä halusin teettää itseottamastani Manhattanin panoraamasta kuvan olohuoneeseen, mutta mies ei sille lämmennyt. Omakin innostus lakkasi kun ajattelin sen olevan liian rauhaton kovin graafisten verhojen kanssa. Mies sai jokin aika sitten idean, että mallataan seinälle taulujen kokoa. Hieno idea, nyt meillä on sentään jotain seinällä. Ei vaan niitä itse tauluja. Kävin viime viikolla art roomissa katsomassa ja monet taulut kyllä olivat hienoja, kunhan vain värit sopivat. 

Makuuhuoneeseen teetetään kaksi kappaletta canvastauluja, toinen vaakakuvasta ja toinen pystykuvasta. Tässä asiassa mies ei ole sanonut ihan täysin vastaan, enkä ottaisikaan eitä kuuleviin korviini. Pitäisi vaan päättää mitkä kuvat... Niitä on niin monta.  

Tästä tauluttomuudesta en ota ollenkaan kokovastuuta. Mutta vaakamaiseen tapaani päätösten tekeminen on vaikeaa... Keittiössä on sentään iso Jaffa-juliste seinällä ja vierashuoneessa häissä saatu taulu, joka on täynnä vieraitten kämmenenjälkiä.

Ei jotain huonoa ilman hyvääkin, vai miten se meni. Jotain olen nimittäin saanut valmiiksikin. Mutta oli sekin pitkä prosessi. Sain kuvan tyynynpäällisen neulottua talvella, mutta se jäi toisesta päästä auki, koska halusin ostaa sisälle vuorikankaan, ettei vanhan Ikea-tyynyn sininen väri näkyisi. En saanut ostettua vuorikangasta, mutta parisen viikkoa sitten sain ostettua uuden sisustyynyn - valkoisen.

Tästä viimeisestä valonpilkahduksesta huolimatta on todettava, että tämä ei todellakaan ole sisustusblogi ajoittaisista sisustusta hipovista jutuista huolimatta. 

ps. Jotenkin huomaan, että kovin on käsityöpainotteinen tämä lista...

yhdet häät ja helle

Viime lauantaina juhlimme ystäväpariskunnan, myös suomalais-saksalaisen, häitä hienossa linnassa. Rennon tunnelman takasi väljä aikataulu, mölkkypelit sekä mukavat vieraat. Myöhemmin illalla tarjottiin saksalaisille vieraille salmiakkikossua, kun taas suomalaiset saivat maistaa Jägermeisteria. Hyvin upposivat molemmat ja vieras kulttuuri tuli monille vieraille näin ainakin hieman lähemmin tutuksi. Hienon päivän kruunasi kaunis aurinkoinen sää. Onnittelut vielä hääparille! 

Hellettä on täällä riittänyt, se alkoi jo tuolloin viikonloppuna, mutta yltyi vasta nyt viikolla. Miksi sää on aina viikolla parempi kuin viikonloppuna, jolloin olisi aikaa siitä nauttia?

Takapihalla vadelmat ovat kypsyneet ja niitä voi popsia suoraan puskasta, nam!

autoilua leipzigiin ja buchenwald

Viikonloppuna juhlittiin ystävän syntymäpäiviä Leipzigissa. Menomatkalla lauantaina osuimme kahteen liikenneruuhkaan, joiden takia matka venyi kuuteen tuntiin. Molemmat ruuhkat johtuivat liikenneonnettomuuksista ja moottoritie oli jonkin aikaa kokonaan suljettuna. Liikenneruuhkat on täällä arkipäivää, mutta onnettomuudet saa aina mietteliääksi. Mutta mitä tehdä kun ei voi kuin odottaa? Nokkela mies keksii hyödyntää ajan ja perehtyy auton toimintaan. Tai tässä tapauksessa toimimattomuuteen. Meillä on 20 vuotta vanha BMW, jolla on ikäisekseen ajettu vähän ja se on siksi hyvin säilynyt. Silti sitä sun tätä on välillä rikki. Tällä hetkellä auton mittaristo on rikki. Toisinaan se toimii normaalisti, mutta yhtäkkiä kaikki mittarit voivat näyttää nollaa, nopeusviisari voi heilua villisti ja kaikki valot vilkkua. Itse ajoon se ei vaikuta, niin vanha auto ei ole moisesta moksiskaan. Meillä on kännykässä sovellus käytössä, joka näyttää ajonopeuden ja tämä otetaan käyttöön kun mittaristo pettää. Mies siis kaivoi ohjekirjan esiin ja huomasi, että mittariston irrottaminen on vain parista ruuvista kiinni. Mittaristo lähti siis irti nopeasti ja sen sisältöä ihmelttiin, mutta itse vika ei ollut silmämääräisesti tunnistettavissa. Viereisten autojen kuskit hieman ihmettelivät meidän puuhia, ei mikään ihme. Auto on menossa korjaamolle, mutta mies korjaa autosta kaiken itse mikä vain korjattavissa on. 

Ajoimme Leipzigiin Weimarin kautta, koska mukanamme oli miehen pikkuveli, joka asuu Weimarissa vielä kuukauden päivät. Hän oli tullut meille perjantai-iltana ja lauantaiaamuna ennen lähtöä hän kävi  Aachenissa. Hän muuttaa sinne maisteriopintoja varten ja sai aamulla avaimen uuteen asuntoonsa. 

Leipzigissa olimme kuitenkin ajoissa illan juhlia varten. Söimme ulkona kauniissa Substanz -ravintolan Biergartenissa luomulihasta tehtyjä hampurilaisia. Kesäsäästä emme päässeet nauttimaan, mutta peitot ja hyvä seura lämmittivät sopivasti. Illemmalla siirryimme Cafe Waldiin odottamaan puolta yötä ja syntymäpäivää. Juhlinta jatkui vielä pitkään, mutta me lähdimme hieman yhden jälkeen, koska tupakansavussa juhliminen ei vain huvittanut. Seuraavana aamuna olimme vielä brunssilla Sol y Mar -ravintolassa ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Ajoimme taas Weimarin kautta, koska haimme miehen veljeltä muutaman muuttolaatikon. Moottoritiellä huomasimme, että ajoimme juuri Buchenwaldin keskitysleirin ohi ja päätimmekin käydä siellä. Itse en ole koskaan käynyt keskitysleirillä, enkä olisi varmasti suunnitellusti sinne mennytkään. Mies oli käynyt kyseisessä paikassa jo kaksi kertaa ja halusi käydä siellä kanssani uudestaan.

Buchenwaldin keskitysleiri oli kolmanneksi suurin Dachaun ja Sachsenhausenin jälkeen. Buchenwaldista käsin johdettiin myös useita muita lähialueiden pienempiä leirejä. Se oli vuonna 1937 perustettu työleiri, jossa oli sen vapauttamiseen, huhtikuuhun 1945 asti neljännes miljoonaa vankia. Alkuun leirissä oli saksalaisia poliittisia vankeja, rikollisia ja "yhteiskuntaan sopimattomia".  Myöhemmin tuli juutalaisia, jehovan todistajia ja homoseksuaaleja. Toisen maailmansodan alettua leirille tuotiin juutalalsia, romaaneja ja sotavankeja, erityisesti venäläisiä. Vaikka Buchenwald ei ollut tuhoamisleiri, kuoli siellä paljon ihmisiä. Kävelimme krematorion läpi, mutta hyvin nopeasti. En vain voinut olla siellä kauaa ja uunien ohi kävellessä tulivat kyyneleet silmiin.

Amerikkalaiset vapauttivat leirin 11.4.1945 ja 21 000 ihmistä vapautettiin. Osa heistä kuitenkin kuoli vielä seuraavina päivinä. Myöhemmin leiri siirtyi venäläisten haltuun ja he pitivätkin siellä vuoteen 1950 asti saksalaisia sotarikkolisia vankeina. Puiset parakit tuhottiin 50-luvulla ja niiden pohjat on nykyisin peitetty mustilla kivillä ja blokit on numeroitu. Itse vankileirin porttien ovessa lukee Jedem das Seine", kirjaimellisesti "jokaiselle omansa" mutta se voidaan kääntää myös "jokaiselle ansionsa mukaan".