kun imurointi käy urheilusta

Raskaus aiheuttaa monia muutoksia kropassa, mutta en jotenkin ollut tätä(kään) kuitenkaan sisäistänyt ihan täysin. Oman kropan rajoitteet iskee usein vastaan. Kenkien jalkaan laittaminen ei ole enää niin itsestään selvää, eteiseen on pitänyt ottaa jakkara, johon voin toimituksen ajaksi istahtaa ja nauhojen sitominen onnistuu hieman helpommin. Alas ei voi kurotella, ellei sitten jalat ole sopivassa haara-asennossa, että maha sopii väliin. Maha on vähän väliä tiellä, risti-istunta on mukava, mutta jalka toisen päällä ei usein enää onnistu ilman jonkinasteista epämukavuutta. Ryhti on usein olematon, vaikka yritän siihen kiinnittää huomiota. Alaselkää kolottaa jos vähänkin jotain tekee. Imuroidessa pitää pitää taukoja, että selkä saa levätä eikä homma käy liian raskaaksi. Meillä on kuitenkin vain kolmio! 

Yöllä kolottaa lonkkaniveliä. Asennon vaihtaminen auttaa hetkellisesti, mutta jossain vaiheessa herään taas kolotukseen ja vaihdan taas kylkeä. Kyljen vaihtaminenkin on sellainen operaatio, että siinä herää aina. Vesisänky kun imaisee syvyyksiinsä ja sieltä ponnistaminen tällaisen mahan kanssa on haasteellista. Selällään en voi enää juurikaan nukkua. Toisinaan aamuyöntunteina selällään voi vielä olla, mutta useimmiten se on epämukavaa. 

Sohvastakaan ei pääse enää ylös. Tai pääsee kyllä, mutta sekin on sellainen urheiluponnistus että. Meillä on vielä aika pehmeä sohva, joka saa sitten sen aikaan että kun sieltä ylös ryömin niin olo on lähinnä kuin hylkeellä. Suoria vatsiksia ei saisi enää käyttää, joten eikun kyljelleen ja siitä vaihe vaiheelta lähemmäs ylösnousemusta. 

Näin unta, etten ollut enää raskaana. Se tuntui oudolta. Vatsassa ei liikkunutkaan enää mikään. Ja muutama kuukausi sitten olin ihan ihmeissäni kun vatsassa liikui joku. Mun ehkä pitäisi alkaa jo valmistautumaan raskauden jälkeiseen aikaan ellen halua taas pientä uutta kriisiä. Niin, siinä välissä on sellainen pikkujuttu kuin synnytys, ehkä sitäkin pitäs vähän miettiä. 

Mun navan vieressä usein törröttävä kohouma ei muuten ole pää eikä takapuoli, vaan tytön vasen polvi. Takapuoli tuntuu oikeassa kyljessä, kylkiluiden alapuolella. Alien pullistelee siis jo useammasta kohdasta ulos. Pysyis vielä sisällä sen pari kuukautta.

tuliaiset Hampurista

Sain tällaiset tuliaiset Hampurin suomalaisista joulumyyjäisistä torstai-iltana. Mies kävi myyjäisissä työmatkan päätteeksi ja sai kyllä tällä satsilla vaimon suupielet korviin. Olin tietenkin laatinut miehelle ostoslistan, mutta ne tärkeimmät olisi mies kyllä ihan ilman listaakin osannut ostaa. Hän oli myös kysellyt myyjäisissä rieskojen ja jaffan perään, mutta niistä eivät olleet (mitä ilmeisimmin saksalaiset) myyjät tienneet mitään! Ja muuten tuon Muumi-bodyn oli mies ostanut ihan oma-aloitteisesti! 

Nyt mussutan täällä aamupalalla ja lounaaksi ruisleipää ja vaikka se onkin jo hieman kuivahtanutta, niin silti nautin ja syön hymyssä suin.

raskaudesta ja neulomisesta

Voi kamala miten pitkään olen ollut päivittämättä! Aika on mennyt näihin raskaustohinoihin, enkä aluksi oikein tiennyt miten paljon haluaisin asiasta tänne päivitellä ja mietin, että muuttuuko blogini väistämättä vauvablogiksi... En vieläkään oikein tiedä mihin rajan vetää, mutta luonnotontahan se olisi jättää vauvajutut kokonaan pois, koska uusi tulokas kuuluu elämääni niin olennaisesti. Tässäpä tätä sitten tulee:

Sekä alku- että keskiraskaudessa voin hyvin, eikä mulla ollut pahoinvointia ollenkaan. Siksi olikin vaikeaa sisäistää olevansa ylipäätään raskaana. Nälkä oli usein, 2-3 tunnin välein ja kivahan se nälkäänsä oli syödä. Jos ei syönyt riittävän usein, alkoi heikottaa. Söin ihan normaaleja ruokia, en juurikaan makeaa tai muuta hirvittävän epäterveellistä. Vessassa piti ravata oikeastaan joka yö. Mulle itselleni oli jotenkin ihan käsittämätöntä, että miten mun sisällä voi olla toinen ihminen. Ja kesti pitkään hyväksyä se, että mun kroppa ei kuulu enää pelkästään minulle vaan jaan sen nyt toisen ihmisen kanssa. Lisäksi oli vielä se, että se toinen ihminen aiheutti kaikenlaisia muutoksia mun kropassa. Rintoja aristi, enkä edes rintojen kasvamista ensin mieltänyt mitenkään positiivisesti.

Nyt on sitten siirrytty loppuraskauteen ja tulee istuttua kotona enemmän ja samalla myös syötyä enemmän, varmasti osittain myös syksyn ansiosta. Ja nyt menee sitten sitä suklaata ja usein tekisi mieli kaikenlaista muutakin herkkua. Kävin myös kuukausi sitten ensimmäisessä CTG-mittauksessa, jossa mitataan supistuksia. Niitä olikin sitten oikeastaan ihan säännöllisesti, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu, vaikka kivuttomia (ja ennen kaikkea täysin huomaamattomia näin ensikertalaiselle) harjoitussupistuksia olivatkin. Lääkäri pisti heti urheilukieltoon sekä tietenkin ehkä vähän ylireagoiden saunomiskieltoon. Päälle tupsahti kahden viikon sairasloma. Se onneksi auttoi ja supistukset loppuivat. Raskaus on jo melkein parisen kuukautta näkynyt selvästi ja nyt saankin totutella vieraiden ihmisten kysymyksiin lasketusta ajasta. Tyttö muistuttaa itsestään säännöllisin väliajoin, toisinaan potkitaan äitiä kylkeen tai alavatsaan ja välillä kutitellaan navasta. Häämatkalla nähdystä alien-unesta on tullut jo osittain todellisuuttakin: välillä selällä maatessa näkyy navan vieressä ihan selkeä kohouma tai pullistuma, joka on joko vauvan pää tai takapuoli. Niin kummallista, mutta ah niin ihanaa.

Neulomishommat on olleet täydellä höyryllä jo jonkin aikaa. Ihan alkuun aloin tehdä vauvalle peittoa, josta tuli sitten tällainen: 

ohje

Sitten piti käydä ostamassa lisää lankaa ja jotain pientä olenkin saanut jo aikaiseksi:

                                                          myssy ja sukat

Kylläpä värit toistuukin huonosti kun on vähän eri valossa ja vielä eri kameralla otetut nuo yllä olevat kuvat. Itse asiassa muuten kännykällä otettu molemmat (hyi minua). Myssy ja sukat on tehty siis tuosta vasemman puoleisen kuvan pinkistä langasta, usko tai älä... Oikeanpuolimmaisessa kuvass on värit lähempänä todellisuutta. Nämä oli ekat neulomani villasukat i k i n ä, ei tullut ihan parasta jälkeä, mutta itse kun tekee saa sellaiset kun tulee! 

Viimeisimpänä ostin tällaisen kasan DROPS-lankoja, suurin osa näistä oli tarjouksessa -25 %. 

Sinisestä alpakan ja silkin sekoituksesta syntyy miehen veljen vauvalle samanlainen myssy kuin tuo aiemmin tekemäni. Harmaasta ja oranssista on suunnitelmissa tehdä omalle pienokaiselle neule. Tummanpunaisesta, vihreästä ja tummansinisestä on tarkoitus tehdä erilaisia rättejä. Rättien neulominen kuulosti jännältä idealta ja ostamassani What to knit when you're expecting -kirjassa niitten lupailtiin olevan toimivia. Se jää nähtäväksi, ainakin saadaan vähän vaihtelua rätti- ja harsokokoelmaan.

ps. Päätin sitten viikonloppuna tiputtaa järkkärikamerani hyllyn päältä suoraan lattialle... Kamera laskeutui parketille objektiivi edellä! Nyt sen sisältä kuuluu irtonaisesta osasta kolinaa, eikä zoomaus enää toimi. Saa nähdä saako sen korjattua vai lähteekö uusi objektiivi hankintaan...