Yksi olennainen osa väitöskirjan tekijän elämää on se, että pohtii ja kyseenalaistaa koko väitöskirjan ja sen edellyttämän uravalinnan. Onko tässä mitään järkeä? Eikö kannattaisi tehdä jotain oikeaa työtä? Onko minusta tähän? Varmaankin jokainen väitöskirjaopiskelija miettii plan B:tä (ehkä myös plan C, D ja E on pohdinnassa), mitä tehdä jos... Luin joku aika sitten Hesarista kolumnin Intohimo on hyvä bisnes, ja se sai minut miettimään vielä entistä enemmän. Aloin miettiä omia intohimojani, mitä ne ovat? Sain seuraavan listan aikaiseksi:
Valokuvaus
Luonto
Liikunta (mm. kuntosali, pilates, pyöräily, laskettelu, purjehdus)
Ravitsemus
Hyvinvointi
Musiikki (mutta vain kuuntelumielessä)
Matkailu
Kauniit asiat
Tällä listalla olevia asioita olisi kyllä vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Intohimon aste kun vaihtelee, enkä jaksa olla koko aikaa kovin intohimoinen jonkun tietyn asian suhteen. Se menee jotenkin kausittain. Valokuvaukseen ja kuvien käsittelyyn saan kyllä uppoamaan paljon aikaa. Ja jos olisi enemmän aikaa ja mielenkiintoista kuvattavaa, saisin sitä uppoamaan vielä lisää. Luonto on kiehtonut minua aina, ja vaikuttanut myös nykyiseen ammatinvalintaan. Erityisesti pidän vedestä ja vuorista, joten ne ansaitsivat erityismaininnan. Luonto ja valokuvaus kytkeytyvät myös tiukasti toisiinsa, kuvaan nimittäin pääasiassa vain luontoa ja maisemia. Tahtoisin olla myös hyvä ihmisten kuvaaja, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi opetella. Se ei tule luontevasti ilman harjoittelua. Muistan aina ottaa ne maisemakuvat, mutta unohdan ikuistaa ihmiset. Kuvista, joissa on ihmisiä, maksetaan. Maisemakuvista ei makseta.
Suhtaudun liikuntaankin aika intohimoisesti. Kirjaan ylös aina kaikki urheilusuoritukseni. Mulla on hyvä sykemittari ja seuraan kalorinkulutusta ja sykettä. Se on hirvittävän mielenkiintoista. Mutta en tiedä tarkalleen miksi, koska en sillä tiedolla tee juuri mitään sen enempää. Nykyisin kirjaan urheiluni netissä erääseen palveluun, aiemmin tallensin ne taulukkoon omalle koneelle. Lisäksi seuraan tiiviisti painoani, mikä johtuu suureksi osaksi reilut 2 vuotta sitten alkaneesta elämäntapojen muutoksesta. Olen sen jälkeen pudottanut useita kiloja, hitaasti mutta varmasti. En ole dieetillä, vaan syön terveellisesti ja säännöllisesti. Tähän elämäntapojen muutokseen liittyy tietenkin tiukasti tuo liikunta, ravitsemus ja hyvinvointi.
Vaikka olenkin viime aikoina matkustanut pääasiassa vain työn puitteissa, olen päässyt aika erikoisiinkin paikkoihin. Sellaisiin, joihin ei i-k-i-n-ä pääsisi ellei olisi näin kummassa työssä kuin olen. Olen ollut paikassa, joka sijaitsee aikavyöhykkeellä +11h, 100 km napapiirin pohjoispuolella ja josta voi soittaa kotiin kerran viikossa 5 min satelliittipuhelimella. Lienee sanomattakin selvää, että paikasta ei myöskään löydy juoksevaa vettä eikä sähköä. Mutta on ollut myös konferenssimatkoja San Franciscoon ja tulevana keväänä Wieniin. Täällä Keski-Euroopassa on kaikki niin lähellä, että yhden päivän passinhakumatka Brysseliin ei tunnu matkailulta ollenkaan. Ja kotimaanmatkailuahan ei lasketa, oli kotimaa mikä tahansa. Ja meillä ulkosuomalaisillahan on kaksi kotimaata. Joten Suomen matkailuakaan ei lasketa. Mutta miten muuttaa matkustusintohimo työksi? Ei minulle kukaan siitä maksa, että saan matkustaa. Matkustelustahan voisi vaikka kirjoittaa, mutta en osaa kirjoittaa niin hyvin että se myisi.
Kauniit asiat on hyvin laaja käsite, ja tarkoitan tässä vain kiinnostusta erilaisia kauniita asioita kohtaan. Kai se kuuluu jotenkin suomalaisuuteenkin. Mutta vaikka mulle tulee sisustuslehti ja ostan lisäksi vielä irtonumeroita, en saa hienoja ideoita ikinä toteutettua. Kotoa ei siis löydy kovinkaan montaa hienoa ja kaunista asiaa. Toisaalta jos panostaisin asiaan, niin kyllä saisin varmasti niitä hankittua. Mutta maksaisiko siitä joku?
Kuten näkyy, väitöskirja ei ole listalla. Mutta matkustus ja luonto liittyvät siihen kyllä jossain määrin.
Itse pelkään sitä, että jos muuttaa jonkun intohimoistaan ammatikseen, intohimo muuttuu pian pakoksi. Ja siitä on intohimo kaukana.
Valokuvaus
Luonto
Vuoret
VesiLiikunta (mm. kuntosali, pilates, pyöräily, laskettelu, purjehdus)
Ravitsemus
Hyvinvointi
Musiikki (mutta vain kuuntelumielessä)
Matkailu
Kauniit asiat
Tällä listalla olevia asioita olisi kyllä vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Intohimon aste kun vaihtelee, enkä jaksa olla koko aikaa kovin intohimoinen jonkun tietyn asian suhteen. Se menee jotenkin kausittain. Valokuvaukseen ja kuvien käsittelyyn saan kyllä uppoamaan paljon aikaa. Ja jos olisi enemmän aikaa ja mielenkiintoista kuvattavaa, saisin sitä uppoamaan vielä lisää. Luonto on kiehtonut minua aina, ja vaikuttanut myös nykyiseen ammatinvalintaan. Erityisesti pidän vedestä ja vuorista, joten ne ansaitsivat erityismaininnan. Luonto ja valokuvaus kytkeytyvät myös tiukasti toisiinsa, kuvaan nimittäin pääasiassa vain luontoa ja maisemia. Tahtoisin olla myös hyvä ihmisten kuvaaja, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi opetella. Se ei tule luontevasti ilman harjoittelua. Muistan aina ottaa ne maisemakuvat, mutta unohdan ikuistaa ihmiset. Kuvista, joissa on ihmisiä, maksetaan. Maisemakuvista ei makseta.
Suhtaudun liikuntaankin aika intohimoisesti. Kirjaan ylös aina kaikki urheilusuoritukseni. Mulla on hyvä sykemittari ja seuraan kalorinkulutusta ja sykettä. Se on hirvittävän mielenkiintoista. Mutta en tiedä tarkalleen miksi, koska en sillä tiedolla tee juuri mitään sen enempää. Nykyisin kirjaan urheiluni netissä erääseen palveluun, aiemmin tallensin ne taulukkoon omalle koneelle. Lisäksi seuraan tiiviisti painoani, mikä johtuu suureksi osaksi reilut 2 vuotta sitten alkaneesta elämäntapojen muutoksesta. Olen sen jälkeen pudottanut useita kiloja, hitaasti mutta varmasti. En ole dieetillä, vaan syön terveellisesti ja säännöllisesti. Tähän elämäntapojen muutokseen liittyy tietenkin tiukasti tuo liikunta, ravitsemus ja hyvinvointi.
Vaikka olenkin viime aikoina matkustanut pääasiassa vain työn puitteissa, olen päässyt aika erikoisiinkin paikkoihin. Sellaisiin, joihin ei i-k-i-n-ä pääsisi ellei olisi näin kummassa työssä kuin olen. Olen ollut paikassa, joka sijaitsee aikavyöhykkeellä +11h, 100 km napapiirin pohjoispuolella ja josta voi soittaa kotiin kerran viikossa 5 min satelliittipuhelimella. Lienee sanomattakin selvää, että paikasta ei myöskään löydy juoksevaa vettä eikä sähköä. Mutta on ollut myös konferenssimatkoja San Franciscoon ja tulevana keväänä Wieniin. Täällä Keski-Euroopassa on kaikki niin lähellä, että yhden päivän passinhakumatka Brysseliin ei tunnu matkailulta ollenkaan. Ja kotimaanmatkailuahan ei lasketa, oli kotimaa mikä tahansa. Ja meillä ulkosuomalaisillahan on kaksi kotimaata. Joten Suomen matkailuakaan ei lasketa. Mutta miten muuttaa matkustusintohimo työksi? Ei minulle kukaan siitä maksa, että saan matkustaa. Matkustelustahan voisi vaikka kirjoittaa, mutta en osaa kirjoittaa niin hyvin että se myisi.
Kauniit asiat on hyvin laaja käsite, ja tarkoitan tässä vain kiinnostusta erilaisia kauniita asioita kohtaan. Kai se kuuluu jotenkin suomalaisuuteenkin. Mutta vaikka mulle tulee sisustuslehti ja ostan lisäksi vielä irtonumeroita, en saa hienoja ideoita ikinä toteutettua. Kotoa ei siis löydy kovinkaan montaa hienoa ja kaunista asiaa. Toisaalta jos panostaisin asiaan, niin kyllä saisin varmasti niitä hankittua. Mutta maksaisiko siitä joku?
Kuten näkyy, väitöskirja ei ole listalla. Mutta matkustus ja luonto liittyvät siihen kyllä jossain määrin.
Itse pelkään sitä, että jos muuttaa jonkun intohimoistaan ammatikseen, intohimo muuttuu pian pakoksi. Ja siitä on intohimo kaukana.
Jatkanpa kommentointia, kun nyt vauhtiin pääsin. En mäkään ehkä listaisi itse väikkäriäni intohimolistani kärkeen, mutta jonkinlaisen tutkimuksen kyllä. En ees sillä tavalla, että haluaisin jäädä yliopistolle väiteltyäni, mutta uuden löytäminen ja asioiden ymmärtäminen on kyllä tärkeää. Väikkärin aihe kyllä toki lähellä sydäntäni, ja oonkin vakaasti sitä mieltä, että väitöskirja on oikeasti haluttava tehdä sen itsensä takia eikä esim. koska titteli ois kiva tai koska yliopistolle jääminen oli helpompi ratkaisu kuin muiden töiden etsiminen (sun ala kyllä vaikuttaa aika eriltä kuin omani, joten en tiedä yliopiston ja teollisuuden suhteesta toisiinsa). Muuten väkisin iskevästä motivaatiokuopasta on varmaankin aika haastavaa nousta. Sinne kun joutuu prosessin aikana varmasti joka tapauksessa useita kertoja...
ReplyDeleteMutta niin kauan kuin on tyytyväinen valintaansa, asiat lienevät lopulta kuitenkin ihan mallillaan.
PS. Mikä sisustuslehti sulle tulee?
No ihan totta kyllä, tutkimus ja uuden tiedon hankinta/ymmärtäminen on mielenkiintoista. Mä olin lukiossa aina sitä mieltä, että ylipäätään yliopisto ei ole mun paikka, mutta sitten löysinkin tämän alan, jossa on myös paljon käytäntöä ja pääsee ulos ja matkustamaan, ei tarvitse homehtua koko aikaa toimistossa. Silti, en lähtenyt alaa opiskelemaan joku tietty ammatti kiikarissa, niin kuin ei kukaan muukaan meidän vuosikurssista. Vaan ihan vaan siksi, koska se oli hirvittävän mielenkiintoista. Ja sitä se on edelleen, mutta mietin vain, että olisiko joku muu aspekti kuitenkin lähempänä sydäntäni kuin väitöskirja. Mulle kun se titteli ei ole ollenkaan tärkeä... Lisäksi se pitäisi suorittaa 3 vuodessa (!), kun Suomessa 4 vuotta on lyhyin mahdollinen aika. Ja lienee sanomattakin selvää, että se kolme vuotta on pian ummessa.
ReplyDeleteSiitä olen niin iloinen ja innoissani edelleen, että olen päässyt näin mielenkiintoiseen kansainväliseen projektiin. Se ei olisi Suomessa ollut ikinä mahdollista. Mutta sen tiedän myös, että en jaksa jatkuvaa apurahahakemusten laatimista, mulla vaan ei riitä ideat ja energia sellaiseen. Ja se taas poissulkee jatkouran yliopistolla/tutkimuslaitoksella aika hyvin... Ellen sitten päätä kääntää nokkaani ja löydä hyvää ratkaisua.
Mulle tulee Schöner Wohnen. Olin alkuun innoissani, kun se on niin paksu, mutta nyt olen huomannut että vähempikin riittäisi :)
Ah Schöner Wohnen. Mäkin olin siitä alussa innoissani (kun se on oikeastaan ainoa pohjoismaiseen makuuni sopiva lehti, jonka oon täältä löytänyt), mutta sitten aika pian se alkoi vähän kyrsiä. Liikaa mainoksia tai pelkkiä tuotekollaaseja, ja lisäksi kenen idea on laittaa kaikki kuvat ensin ja sitten vasta teksti! Menetin lopulta hermot ja tilasin Dekon. Nyt se lentää tänne kuukausittain ja pitää mielenrauhaani yllä.
DeleteJoo 3 vs. 4 vuotta on tuttu ilmiö. Tosin ainakin meillä hommaa ei varsinaisesti voi verrata Suomeen. Siellä kirjoittaisin neljä artikkelia, täällä yhden (tai jos oikein onnistaa, niin kaksi). Toisaalta sitten myös koko väikkärin ohjaus ja rakenne olisi vähän eri. Suomessa ohjauksen on pakko olla vähän eri luokkaa tolla artikkelivaatimusmäärällä, kun taas täällä väikkärin päätehtävä taitaa olla yksin työskentelyn oppiminen. Vaikka säännöllisesti kiroankin valvonnan puutetta, luulen että tää on mulle pelkästään hyväksi. Opinpahan itsenäisemmäksi.
En kyllä muuten tunne ketään, joka olisi oikeasti valmistunut kolmessa vuodessa. Sinne neljän tienoille se lipsahtaa kuitenkin, yritti tai ei.
Ihan totta, mulla on harkinnassa myös tilauksen lopettaminen samoista syistä. Suomessa käydessäni olen ostanut sekä Dekon että Avotakan. Täytyy miettiä jomman kumman tilaamista kun Suomen visiittejä ei ole tiedossa vähään aikaan.
DeleteMeillä on kirjoitettava 3 artikkelia (myös monografia on mahdollinen), sama olisi Suomessa. Tai itseasiassa siellä taitaa olla myös tuo 4 jos oikein muistan, mutta molemmissa maissa on yhteistä se, että väitöskirjan tekijän ei tarvitse olla pääasiallinen kirjoittaja kaikissa artikkeleissa, mutta työpanoksen pitää kuitenkin olla merkittävä. Kaksi viimeisintä väittelijää valmistuivat täällä aika tarkalleen 3 vuodessa, joten näyttäisi se olevan mahdollista. Valvonnan ja ohjauksen puutteesta kärsin minäkin, mutta meidän laitoksella Suomessa oli kyllä useampi väitöskirjan tekijä enemmän tai vähemmän tuuliajolla...