Ei ole alkuvuosi mennyt niin kuin leffassa. Yhdet häät on juhlittu, mutta vastineeksi neljä ihmistä sekä suomalaisesta että saksalaisesta ystävä- ja sukulaispiiristäni on kuollut. Kaksi mummoa ja kaksi isää. Yhdet hautajaiset olivat jo tammikuussa, jolloin hautasimme rakkaan mummoni. Kukkalaitteeseen pyysimme siskoni kanssa valkoisia liljoja ja freesioita. Samoja kauniita kukkia, joita minulla oli hääkimpussani. Mummo lepää nyt papan vieressä ison puun alla. Luin silloin haudalla Eeva Kilven kauniin runon
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Molemmat mummot kuolivat vanhuuden tuomien sairauksien väsyttäminä, ja heidän poismenonsa on niin luonnollista kuin se vain voi olla. Mutta ne isät. Vielä ei ole isien aika.
The life of the dead
is placed on the memories of the living.
The love you gave in life
keeps people alive beyond their time.
Anyone who was given love
will always live on in another's heart.
- Cicero
Osanottoni. Me kävimme saman läpi reilu vuosi sitten. Pikkuhiljaa toinenkin puolisko on taas noussut jaloilleen, aika auttaa näihin aina vaikkei sitä tahtoisikaan uskoa.
ReplyDeleteKiitos. Kyllä se on sen poismenneenkin tahto, että me muut jatkamme omaa elämäämme ja yritämme siitä nauttia parhaamme mukaan. Ajan myötä suru kyllä laantuu.
ReplyDelete